HAUKKUVAARAN BLOGI

Vieraileva tähti Mette

Kävin viime viikolla auttelemassa isääni muuttovalmisteluissa, ja mukaani sieltä tarttui Mette.

Mette on pitkäkarvainen collienarttu, jonka aikanaan bongasin isälleni – yksi valmennusryhmäläiseni tuli kerran norkoilemaan treeneihin tuollaisen vähän pystyyn kuolleen oloisen collien kanssa, ja kun kyselin mikä se on koiriaan, selvisi että se oli etsimässä uutta kotia eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Taisin aika saman tien sanoa, että juuri tuollaista koiraa olen etsiskellyt isälleni, ja siitä se sitten lähti – isäni ja Mette-Maarian yhteiselo.

Mette oli juuri täydellinen lemmikkikoira, eli loputtoman kiltti ja hyvin rauhallinen koira. Isäni kuljeskelee sen kanssa Helsingin keskustassa ilman hihnaa ja aina kun joku sitä kehuu miten hyvin se on koulutettu, hän kertoo kuinka ”se on ollut kyllä kova työ kouluttaa mutta kyllä se kannatti”.

Tosiasiassa Metulle tuskin on opetettu koskaan mitään muuta kuin sen oma nimi, mutta kun on tuollainen koira joka ei kaipaa elämäänsä mitään muuta kuin että saa kipittää jonkun mukana niin eihän se siitä viereltä lähde minnekään.

Tarkoitus oli että ottaisin Metulta turkin alas, sillä kun on sterkatun nartun tumppuinen turkki ja hirvittävä hiki kesäisin (väittäkää vaan ihan rauhassa että koiraa ei auta turkin alasajo jos sillä on kuuma, ihan minun puolestani kaikessa rauhassa). Hetken aikaa hyvin huonolla terällä koiraa ajettuani totesin että helpommalla pääsee kun nappaan koiran mukaani Jyväskylään ja lainaan trimmaajalta kunnon välineet että saadaan Metulta tukka hiiteen. Pienen jutustelun jälkeen päädyttiin siihen, että Metu saa samalla jäädä myös läskileirille tiputtamaan ylimääräiset kilot pois, niin saa isäkin rauhassa hoitaa asunnon myynnin ilman että koira pyörii jaloissa.

Olen todennut tässä parin päivän aikana, että yksi tyydyttävimmistä asioista tässä elämässä on tuollaisen pullasorsakoiran kuntouttaminen. Ensimmäisenä iltana ruoka-annoksensa nähdessään Mette vaan muljautteli minulle silmiään.

Eli neljän koiran taloutta sitten pyöritetään hetken aikaa. Ylemmässä kuvassa yksi omistani.

”Koiranruokaa?! Missä juusto, kana, koiranmakkara?! Phyi sanon sinun koiranruoallesi”. Hellämielisenä ihmisenä suurin piirtein asettelin sen suuhun muutaman pavun ruokaa ettei se ihan tyhjällä vatsalla joutuisi menemään ennen seuraavaa ruoka-aikaa. Seuraavana iltana kun laittelin koirille ruokia, Metulla oli jo ihan eri ääni kellossa ja kävimme jo keskusteluja siitä, kuinka hyvä ajatus on tuollaisen itsesuojeluvaistottoman collien mennä tunkemaan pitkä nokkansa Maurin kupille.
Samoin on ihanaa nähdä miten sen lenkkeilykäytös muuttuu. Ensimmäisellä lenkillä se käveli 30 metriä muun porukan jäljessä ja välillä näytti siltä, että jäisi mieluummin seisomaan keskelle metsää kuin tulisi meidän mukana samoilemaan askeltakaan pidemmälle. Sille todella piti leperrellä ettei se jäänyt seisomaan keskelle metsää kesken lenkin. Nyt kun tukka on poissa ja lenkkiseurue on tullut tutuksi, Mette reippailee jo muiden mukana hyvinkin tyytyväisenä. Innolla odotan, minkälainen koira tuolta laardin alta vielä kuoriutuu.

Elli Kinnunen

Kirjoittajalla on kokemusta useista eri lajeista, hän on Nose Work tuomari ja hän toimii menestyksellisesti myös ongelmakoirien koulutuksen parissa.

Blogista löydät vinkit niin koiraperheen arkeen kuin totisempaankin harrastamiseen.

Tilaa ilmoitus uusista kursseista

Julkaisemme uusia kursseja säännöllisen epäsäännöllisesti. Tilaamalla ilmoitukset saat sähköpostiisi ensimmäisten joukossa tiedon uusista, sinua kiinnostavista kurssista.

Haluan ilmoitukset uusista kursseista
Share This