HAUKKUVAARAN BLOGI

Usko muutokseen

Kaikki koulutus on muutoksen tekemistä. Jotain käytöstä halutaan vahvistaa, joten sitä palkitaan ja luodaan olosuhteita joissa se pääsee esille. 

Toisia käytöksiä ei haluta vahvistaa, ja sitä sitten sammutellaan ja yritetään pitää huoli, ettei se esiintyisi enää jatkossa. Rakennetaan jotain sellaisia käytöksiä, tunnetiloja ja assosiaatioita koiralle, joita siellä ei aiemmin ole ollut. Koulutuksen tarkoituksena on aina muuttaa jotakin.

On muuten pikkuisen vaikea muuttaa jotain, jos ihminen ei usko muutokseen. Silloin on myös todella vaikeaa kouluttaa koiraa.

Uskonpuute muutokseen liittyy todella tyypillisesti johonkin jatkuvaan koulutukselliseen ongelmaan. Joillain koirakoilla se on agilityn lähdössä pysyminen (”ei se vaan PYSTY”), joillain se on poikittava seuraaminen (”se on tehnyt näin AINA”) ja joillain koiran väärä mielentila (”se nyt vaan on NIIN kiihkeä palkkojen kanssa”). Se mikä näitä asioita yhdistää on se, että nämä ovat koulutuskysymyksiä, eivät koiran ominaisuuksia, mutta ohjaajat käsittelevät näitä käytöksiä kuin se olisi koiran sydänjuureen hakattu että tämä koira se nyt ei vaan pysty muuttamaan juuri tätä käytöstä.

Ollaan myös realistisia: ei kaikkea voi muuttaa. Me ei voida muuttaa koiran fyysistä suorituskykyä kuin tiettyyn pisteeseen, eikä voida tilata ebaysta koiraan lisäosana esimerkiksi lisää hermorakennetta. Jotkin asiat on pakko hyväksyä sellaisena kuin ne ovat, minkä takia kaikkien koirien kanssa, kaikkien lajien osalta ainoa järkevä ja kantava tavoite on pyrkiä kohti kunkin koirakon omaa suurinta mahdollista potentiaalia.

On muuten pikkuisen vaikea muuttaa jotain, jos ihminen ei usko muutokseen. Silloin on myös todella vaikeaa kouluttaa koiraa.

Kun ihmisen usko muutokseen alkaa hiipua, silloin ihminen kertoo itsellensä paskaa tarinaa tiedostamattaan. Jos esimerkiksi ihminen on monta kertaa epäonnistunut koulutuksellisen ongelman ratkaisussa, voi olla helpompaa ruveta kertomaan itsellensä tarinaa että tämä asia ei voi tämän koiran kohdalla muuttua. Se on helpompaa kuin ottaa lakki käteen ja todeta että enpä ollut riittävän hyvä kouluttaja. Joskus sitä tarinaa on kerrottu niin pitkään, että ihan oikeasti ihmiset voivat suuttua jos joku hyvää tarkoittava valmentaja tai treenikaveri näkee tavan millä sen käytöksen voi korjata ja koettaa sitä neuvoa. Voisi kuvitella että ihmiset hyppisivät tasajalkaa riemusta kun se solmu vihdoin alkaa aueta. Sen sijaan ihmiset voivat olla ihan poissa tolaltaan, kun heidän kehittämäänsä tarinaa kyseenalaistetaan niin julkealla väitöksellä kuin että koiria kouluttamalla pystytään muuttamaan niiden käytösmalleja. Julkeaa.

Kun mitä tahansa koulutustilannetta lähestytään, on todella tärkeää löytää se visio sen koiran parhaasta mahdollisesta suorituksesta. Kun koiran senhetkisen tason näkee, pitäisi pystyä samaan aikaan sielunsa silmin näkemään se potentiaali, mikä siitä suorituksesta löytyy. Kun sen potentiaalin pystyy visioimaan, löytyy myös samalla rakennuspalikat jotka vievät sitä koirakkoa kohti sitä potentiaaliaan. Mikäli näkee vain sen mikä on pielessä, eikä sitä mahdollisuutta mikä niiden ongelmien ratkaisemisen takaa löytyy, on todella vaikeaa myöskään uskoa siihen että se muutos on mahdollista. Ilman sitä visiota on ihmisen myös vaikeaa motivoitua pyrkimään siihen muutokseen. Joskus toivoisin että voisin tunkea usb-piuhan korvaan ja heijastaa valkokankaalle ohjaajan nähtäväksi sen mitä minä siinä suorituksessa näen: tältä se sun koirasi näyttää nyt, mutta katso mikä potentiaali siinä on, katso mihin te pystytte jos vaan työstätte tätä asiaa.

Kun ihmisen usko muutokseen alkaa hiipua, silloin ihminen kertoo itsellensä paskaa tarinaa tiedostamattaan. 

Eikä se helppoa ole, sen minä tiedän ja hyvin ymmärrän. Niin monta kertaa on itse joutunut menemään kölin ali kun tuntuu että koulutuksessa on tullut vastaa joku ihan hullu tiiliseinä.

Sen jälkeen treenaaminen tuntuu siltä kuin kerta toisensa jälkeen juoksisi pää edellä siihen tiiliseinään, eikä mikään muu muutu kuin että tukka tulee kipeäksi. Silloin olisi erinomaisen hyvä olla se visio, miltä siellä tiiliseinän toisella puolella näyttää, koska silloin se reitti löytyy tavalla tai toisella. Ohjaaja joutuu pistämään enemmän peliin jos haluaa päästä eteenpäin, ja tekemään sellaisia asioita joita ei ole aiemmin tehnyt. Ja se, ystävät, on sitä oppimista. 

Parhaat onnistumiset tulevat useimmiten isoimpien epäonnistumisten jälkeen, jos silloin ei ruveta kehittämään päässään sitä paskaa tarinaa. On helpompaa ajatella, että tämä epäonnistuminen oli tähtiin kirjoitettu joten en olisi siihen voinutkaan vaikuttaa. Vaikeampaa on ottaa se vastuu ja pistää treenisuunnitelmat uusiksi, mutta se on ainoa tapa jolla muutosta saadaan aikaiseksi.

Silloin kun peli menee vaikeaksi, mitä se koira silloin kertoo? Sanooko se ”en pysty”? Koska siihen se vastaus on aina ”ei sitten”. Vai sanooko se ”kouluta paremmin”, jolloin on edes pieni mahdollisuus että ohjaajan vastaus on ”mää hei yritän”.

Elli Kinnunen

Kirjoittajalla on kokemusta useista eri lajeista, hän on Nose Work tuomari ja hän toimii menestyksellisesti myös ongelmakoirien koulutuksen parissa.

Blogista löydät vinkit niin koiraperheen arkeen kuin totisempaankin harrastamiseen.

Tilaa ilmoitus uusista kursseista

Julkaisemme uusia kursseja säännöllisen epäsäännöllisesti. Tilaamalla ilmoitukset saat sähköpostiisi ensimmäisten joukossa tiedon uusista, sinua kiinnostavista kurssista.

Haluan ilmoitukset uusista kursseista
Share This