HAUKKUVAARAN BLOGI

Koiraurheilu on joukkuelaji

Koiraurheilussa törmää säännöllisesti ohjaajan epätoivoon kun treenit ja kisat eivät sujukaan vaikka koira osaa liikkeet.

Tai oikeastaan yhdessä tekeminen on jo pidemmän aikaa mennyt koko ajan huonompaan suuntaan. Edistyminen tökkii ja kisoissa tulokset laskevat koko ajan.

Toki aina ensimmäisenä pitää tarkistaa perusasiat. Eli osaako koira sille annetut tehtävät ympärillä olevassa häiriöissä, palkataanko sitä motivoivasti, osaako se tehdä koko kisasuorituksen ilman palkkaa, onko se kipeä yms.

Mutta tarkastellaan nyt asiaa hieman vähemmän puhutulla tavalla ja raapaisemalla asiaa pintaa syvemmältä. 

Onnistuakseen koiraurheilu on joukkuelaji.

Puhun tekstissä erityisesti tottelevaisuuslajeista.

Pelasin koko lapsuuteni nuoreksi aikuiseksi asti jalkapalloa intohimoisesti. Jalkapallo mielletään helposti joukkuelajiksi mutta koiraurheilua ei. Jalkapallossa jokaisen tehtävä on muutenkin helpompi nähdä. On valmentaja, hyökkääjä, puolustaja, maalivahti yms. Koiraurheilussa yhteispelin rakenne on vaikeampi havaita.

Itse näen koiraurheilun hyvin vahvasti joukkuelajina, myös silloin kun puhutaan vain koiran ja ohjaajan joukkueesta. Koirakon joukkue on vielä sen verran erikoinen että ohjaajalla on monta tehtävää. Ohjaaja on samaan aikaan koiran joukkuetoveri, joukkueenjohtaja, valmentaja ja henkinen valmentaja. Koira on kenttäpelaaja ja osa joukkuetta ja sen osa onnistumisessa on tärkeä.

Joukkueessa onnistumiseen tarvitaan koko joukkueen onnistuminen. Niin taidollisesti kuin henkisesti.

Hyvässä joukkueessa molemmat tietävät omat tonttinsa ja haluavat hoitaa ne hyvin. Olla täysillä mukana ja antaa panoksensa. Hyvin toimivassa joukkueessa on halua ja sinnikkyyttä. Mutta myös vastuuta hoitaa oma alueensa. 

Koirapuolella homma lipsahtaa helposti diktaattori-alamainen puolelle. Tai vastavuoroisesti siihen että ohjaaja koittaa kaikin tavoin anoa, lirkutella ja lahjoa koiraa yhteistyöhön. Kummassakin tilanteessa ohjaaja koittaa epätoivoisesti kannatella koko joukkuetta. Koiralla ei ole omaa aktiivista ja vastuullista pelipaikkaa.

Kumpikaan kahdesta edellä mainitusta ohjaajan tavasta toimia ei tuo hyvää tulosta treeneissä saatika kilpailuissa. Ainakaan pitkän päälle. Hyvää tulosta ei näillä tavoilla tule arjessakaan mutta keskitytään tässä tekstissä nyt tottelevaisuuden treenaamiseen lajina ja kisaamiseen.

Annan esimerkin.

Diktaattori ja alainen -tilanteessa ohjaajan ei edes välttämättä tarvitse olla mitenkään aggressiivinen tai ilkeä. Tilanne kehkeytyy usein vahingossa.

Ohjaaja koittaa kaikella yrityksellään saada onnistumisia ja saada koiran toimimaan. Koitetaan kontrolloida kaikkea koiran toimintaa. Tällöin koira passivoituu tai turhautuu josta seuraa että ohjaaja hätäpäissään koittaa ottaa ohjat yhä tiukemmin omiin käsiinsä. Ohjaaja saattaa kokea voimakasta painetta saada koira tottelemaan ja välttää epäonnistumisia. Joskus ohjaaja saattaa tuntea häpeää jo pienestä epäonnistumisesta ja alkaa kontrolloida tapahtumia yhä enemmän. Ohjaajan huomio kiinnittyy yhä enemmän koiran tottelemiseen asioiden oppimisen ja koirasta lähtöisin olevan aktiivisuuden sijaan.

Pikkuhiljaa kontrollointi alkaa ulottua usein myös ympäristöön. Kuten seisooko ihmisiä väärässä paikassa- VIRHE vaihtakaa heti paikkaa kun tätä koiraa häiritsee. Eihän treenipaikalla ole nameja maassa- APUA äkkiä siivoamaan kun tämä haistelee.

Koira saattaa jättäytyä täysin matkustajaksi. Pitkän päälle tämä ei toimi koska koira ei ota sille kuuluvaa vastuuta tekemisestä. Koiran työskentelyinto vähenee koko ajan pikkuhiljaa ja hyvin vilkkaastakin koirasta saattaa tulla hyvin haluton ja hidas.

Osalla koirista samassa tilanteessa alkaa taas näkyä turhaumaa ääntelynä tai innon kohdistamista ihan väärään asiaan. Varsinkin kisoissa asiat helposti räjähtävät käsiin koska silloin ohjaaja ei voi kontrolloida kaikkea. Kapinan siemen itää ja sitä käytetään kun pystytään.
Tyypillisimmin tähän tilanteeseen ajaudutaan kun koirassa on luonnostaan voimaa, vauhtia ja vilkkautta. Koira tuntuu olevan koko ajan väärässä paikassa ja tekevän väärää asiaa. Jatkuvalla kontrollilla koitetaan saada tilanne tasaantumaan. Mutta koska koira ei koskaan oikeasti itse valitse yhteistyötä, jää kunnollinen pohja rakentumatta.

Toinen tyypillinen asetelma jossa tähän tilanteeseen ajaudutaan on kun ohjaajalla on kovat odotukset ja selkeä ihannekuva koirasta jo pennun tullessa. Ohjaaja koittaa kiirehtiä tavoitteissa ja saada pennun mahtumaan mielikuvissaan näkemäänsä muottiin.

Anova, lahjova ja lirkutteleva esimerkki käsittelee koirakkoa jossa ohjaaja antaa koiralle joukkueenjohtajan ja koko pelaavan kentällisen tehtävät ilman niihin kuuluvaa vastuuta ja jättää itsensä vaihtopenkille hoitamaan huoltajan tehtäviä.

Tälläisessä tilanteessa ohjaaja koittaa kaikin tavoin anelemalla ja lahjomalla saada koiran toiminaan. Koira oppii hyvin nopeasti että sillä ei ole vastuuta tai tarvetta toimia. Ohjaaja kyllä palvelee ja helpottaa hommaa koko ajan joka tapauksessa.

Tässäkin tapauksessa seurauksena on usein hidas ja osin passiivinen koira. Tai vilkkaampiluonteisella koiralla sinkoilu joka paikkaan ja totaalinen ohjaajan huomioimattomuus.

“Haluatko nakkia tänään? Vai kelpaisiko lihapulla?”
“Ei se tee koskaan. Se tarvitsee aina namin.”
“Istu” (koira ei istu). Ohjaaja laittaa käden taskuun ja nami kädessä sanoo istu. Koira istuu heti.
“Seuraa seuraa, hieno hieno, tule tule”
“Katso pallo menee tänne, on se täällä yhä”

Ohjaaja opettaa koiran olemaan passiivinen niin kauan kun palkka ei ole varma. Ja pian koira opettaa ohjaajan antamaan palkkaa kaikesta ja koko ajan. Eikä kohta tee mitään jos kädessä ei ole namia tai lelua. Pian ohjaaja ottaa jo täysin huomaamattaan namin käteen jos koira ei heti tottele käskyä ja kierre vaan vahvistuu. Koira koira saattaa suostua seuraamaan vain jatkuvalla kehulla tai kun se luulee että nami/lelu on kädessä. Aluksi lirkuttelu ja palkan mukana olemisen huijaaminen saattaa toimiakin, mutta koira oppii nopeasti eikä kauaa usko huijauksiin.

Houkuttelemisesta, imuttamisesta tai palkkaustiheydestä ei päästä kunnolla eteenpäin. Koiran motivaatio heittelee täysin sen mukaan miten paljon se uskoo palkkion tulevan heti tai onko mukana joku suosikkilelu. Sama koira voi olla loistava kun palkka näkyy. Ja täysin passiivinen kun palkka ei näy.

Ennen kisoja ohjaaja koittaa epätoivoisesti näyttää että nami/lelu muka olisi kädessä jotta koira tekisi.

Jos haluaa rakentaa toimivan yhteenpelaavan joukkueen joutuu nöyrtymään ja katsomaan rehellisesti peiliin. Olenko rakentamassa hyvin toimivaa joukkuetta vai en? 

Hyvin usein ei olla kummassakaan esimerkkien ääripäässä mutta kyllä peilistä hetken tuijoteltua huomaa ovatko roolit joukkueessa lipsuneet liikaa vääriin paikkoihin.

Omista kaavoista on yllättävän vaikea päästä.

Uskaltaa päästää kontrolloinnista irti ja antaa koiran tulla kentälle yhdeksi aktiiviseksi pelaajaksi.

Tai uskaltaa epäonnistua hetkellisesti ja nähdä koiran passiivisuus kun käsi ei menekään taskuun hakemaan namia.

Kokea mahdollisesti jopa koiran itkupotkuraivari kun namiautomaattiohjaaja meni rikki.

 

Rohkeutta niihin hetkiin.

Tasapainoisen yhteistyön kehittyminen vie aikaa.

Palkinto rohkeudesta on kuirenkin iso. Kun pääsee siihen, että sekä ohjaaja että koira hoitavat omat tonttinsa ja joukkue pelaa yhteen, on tunne lähes taianomainen.

Oona Tuormaa-Soikkeli

Kirjoittaja on intohimoinen toko- ja rally-tokoharrastaja ja valmentaja. Rally-tokon valmennusrenkaan jäsen.

Blogista löydät vinkit niin koiraperheen arkeen kuin totisempaankin harrastamiseen.

Tilaa ilmoitus uusista kursseista

Julkaisemme uusia kursseja säännöllisen epäsäännöllisesti. Tilaamalla ilmoitukset saat sähköpostiisi ensimmäisten joukossa tiedon uusista, sinua kiinnostavista kurssista.

Haluan ilmoitukset uusista kursseista
Share This