ELLIN BLOGI

8 asiaa jotka muuttuivat kun koirat lakkasivat pääsemästä kunnon lenkille

Meillä on ollut hyvin vaikea syyskuu. Elokuun loppupuolella Mauri loukkasi jalkansa, joka johti useamman viikon täyslepoon. Katla-muori taas on aloittanut lähtölaskennan.

Kun nivelrikkoinen koira oireilee niin, että kipulääkkeet tuplataan ja lihaksistoa ylläpitävää liikuntaa ruvetaan rajoittamaan, ei tarvita ruudinkeksijää että tiedetään että luetaan viimeisiä sivuja tästä tarinasta. Rita taas on myös kevennetyllä liikunnalla myös mystisten kinttuoireiden takia. Omistajalla sentään ei ole ollut muuta vaivaa kuin järkyttävä huoli ja turhauma.

Ihmettelin taas miten suuri vaikutus niin pienellä asialla on, kuin asiallisen mittaisten lenkkien kävelemisellä.

Nämä koirien terveysasioiden kanssa painimiset ovat tarina erikseen, mutta se tarina jääköön toiseen kertaan. Tilannekatsauksena sen verran, että tänään ja eilen oli ensimmäinen kerta sitten Maurin loukkaantumisen, että päästiin koko jengin kanssa pitkälle metsälenkille. Samalla kun siinä ihastelin maailman rentouttavinta näkyä, eli kolmea rauhakseen eteenpäin puksuttelevaa koiran pyrstöä, ihmettelin taas miten suuri vaikutus niin pienellä asialla on, kuin asiallisen mittaisten lenkkien kävelemisellä. Tuntuu että jollain tasolla omatkin hartiat rentoutuu vasta tunnin kävelyn jälkeen, ja sama juttu koirilla: tuntuu että alle tunti on vielä ihan yhtä tyhjän kanssa.

Minimiliikuntakauden aikana tuntui että päivä päivältä se koirien mänttienergia vaan lisääntyi ja lisääntyi, ja koirien käytöksiin tuli vaivihkaa aika isojakin muutoksia, joita rupesin kirjaamaan ylös:

1. Äänekkyys lisääntyi

Rita on meidän porukan äänitorvi, jonka tapa reagoida mihinkään paineistavaan on haukkumalla. Vaikka Rita on meidän porukasta se, joka sai eniten liikuntaa tämän meidän minimiliikuntakauden aikana, se silti reagoi varsin voimakkaasti lisäämällä ääntä ja volyymia. Ritan bravuuri on spontaani huudahdus. Se tulee aina niin äkkiä että meinaan hypätä metrin ilmaan. Syy tähän huudahdukseen saattoi olla esimerkiksi liian hitaasti liikkuva omistaja tai vaikka se, että liikutaan autolta kohti kotia ja kotona ehkä saa puruluun, joten kyllähän siinä jo huutamisen aihetta on.

2. Vahtiminen lisääntyi

Mun koirat ei ikinä normaalisti hauku ulkopuolisia ääniä, mutta noin 2 viikkoa täyslevon alkamisesta alkoi kuorolaulanta aina kun lähestyin ovea poissa oltuani.

3. Hihnassa vetäminen

Tämä on Maurin spesialiteetti. Olen aikaisemmin useampaan otteeseen yrittänyt saada Mauria vetämään: sekä kickbikella että juosten että edes vähän liinan päässä tottistreeneissä. Ja se ei vaan vedä, ei vähääkään. Paitsi sitten kun on ollut täyslevossa 2 viikkoa, jolloin kaikki ajatus mitä sillä aiemmin on ollut hihnakäytöksestä katosi kuin tuhka tuuleen.

4. Impulsiivisuus lisääntyi

Normaalisti jänikset, hajut ja muut mielenkiintoiset asiat ovat olleet sellaisia, että Mauri ensin harkitsee miten asiaan tulisi reagoida ja aika usein ynnää päässään että 1+1, ollaan hihnassa, turha nykiä siihen suuntaan vaikka siellä nyt jotain mielenkiintoista olisikin. Levossa olon jälkeen ei muuten ynnäile, vaan jalat lennättää koiran kaarella sinne missä on jotain mielenkiintoista ennen kuin aivot ehtii mukaan. Olen alkanut jo muistuttaa länkkäriä kävellessäni paino alhaalla ja polvet koukussa valmistautuen seuraavaan nykäisyyn siinä toivossa, että saan pitää olkapääni paikoillaan vielä seuraavallekin vuosikymmenelle.

5. Terävyys lisääntyi

Kun kävimme ensimmäistä lenkkiä Maurin kanssa täyslevon jälkeen, hetkittäin tuntui, että mulla oli ihan vieras koira käsissä. Mauri on hyvin välinpitämätön ihmisiä kohtaan normaalisti, mutta nyt lenkillä se katseli ihmisiä jotenkin vähän kulmien alta. Kun vastaan tuli vanhempi rouva mäessä hitaasti edeten ja Mauria katsoen, Mauri jopa nosti hieman karvojaan ja otinkin sen sitten vierelle kävelemään ohituksen ajaksi – selkeästi Mauri tulkitsi tilanteen niin, että nainen tuijottaa ja vaanii sitä.

6. Fiksoituminen ruokaan

Kun ei muutakaan puuhaa ole, ruoan arvo vahvistuu. Meidän taloudessa ei olla ikinä syöty niin paljon puruluita kuin viimeiset viikot, kun koetan edes jotain mukavaa keksiä koirien päivään. Sen jälkeen kun lepoa on ollut alla jo jonkun aikaa, on entistä vaikeampaa keksiä mitään aktivointia koirille, jossa ne eivät hyppisi riemusta kattoon asti (mikä tietysti ei ole hyvä idea silloin kun parannellaan kipeitä kinttuja). Joten puruluita meni ja reilusti. Etenkin Rita fiksoitui puruluihin ihan uudella tavalla niin, että se silmät harittaen tuijotti puruluupussia aina jos vähänkin liikahdin siihen suuntaan. Riitti että parina päivänä annoin puruluut iltapissatuksen jälkeen että se alkoi kiihtyä jo ovea lähestyessä siitä ajatuksesta että kohta saa puruluun (jonka jälkeen olin tarkkana ettei mitään kaavaa pääse tulemaan). Normaalitilanteessa koirat saattavat jättää jopa syömättä ne puruluut jotka niille annetaan.

7. Kontaktinhakuisuus lisääntyi

Tämä ei missään nimessä ole huono asia ja täysin ymmärrettävää, mutta sitten kun siihen lisätään vielä parin viikon mänttienergiat niin lopputulos on se että Ritan uusi nimi on ”väistä-alas-jätä-alas-auts” ja Maurin ”auts-sattuu-ei-lopeta”. Eli nämä huomionhakemiset eivät läheskään aina tulleet sellaisenaa edes semi-hallittuna toimintana, vaan tyylillä ”hyppäsinpä syliin kun huomasin että olit istuuntumassa, ai miten niin nenästä vuotaa verta?”. Mauri myös kehitti tavan, että joka kerta kun laitan joko sukkaa jalkaan tai kenkää jalkaan, se koko painollaan tulee puskemaan minua vasten niin että meinasin kaatua. Sööttiä kyllä, mutta parin viikon jälkeen myös melko hermoille käyvää.

Kaikki yksinkertaisetkin perusarjen toiminnot alkoivat olla koirien kanssa kädenvääntöä

8. Joko mainitsin että hermoille käyvää?

Olisi kiva väittää että tämä lepokausi olisi mennyt multa zen-buddhalaisen munkin tyyneydellä, mutta oikeasti kaiken sen huolen ja hyvien toivomusten lisämausteena oli kyllä ihan suoranainen tukeva vitutus. Ensinnäkin siksi, että ilman koiriahan ei tietysti voi lenkkeillä, ja omatkin stressitasot huiteli pilvissä kun ei päässyt tuulettamaan aivoja. Toisekseen siksi, että kaikki yksinkertaisetkin perusarjen toiminnot alkoivat olla koirien kanssa kädenvääntöä, ja koirien kieltämiset ja toppuuttelut lisääntyivät niin paljon että oli ihan paska olo siitä nalkuttamisesta. Ja kokeile hei itse pukea kolme viikkoa sukkia niin että sut aina yritetään samalla töniä kumoon.

Jo yksi kahden tunnin metsälenkki muutti tilanteen välittömästi huomattavasti paremmaksi. Ja tämä on se syy, miksi ihan aina kysyn ihmisiltä, miten paljon koiraa lenkitetään kun joku pyytää apua koirien ongelmakäytösten kanssa. Koiran nousevat stressitasot voivat muuttaa sen irvikuvaksi itsestään, ja yksi tehokkaimmista tavoista nostaa sekä koiran että omistajan stressitasoja on olla tarjoamatta sille koiralle riittävästi liikuntaa.

Sairastupa kuittaa, ja toivoo että jengin kaikki 14 kinttua pysyvät riittävän hyvässä kuosissa ettei ihan heti tarvitse palata kidutukseen nimeltä täyslepo.

Elli Kinnunen

Haukkuvaaran blogia kirjoittaa kouluttajamme Elli Kinnunen. Ellillä on kokemusta useista eri lajeista, hän on Nose Work tuomari ja hän toimii menestyksellisesti myös ongelmakoirien koulutuksen parissa.

Blogista löydät vinkit niin koiraperheen arkeen kuin totisempaankin harrastamiseen.

Koirakeskus Haukkuvaara

Valmetintie 11
40420 Jyskä

Postitusosoite

Koirakeskus Haukkuvaara oy
Niinilahdentie 68
44190 Parantala

Tilaa ilmoitus uusista kursseista

Julkaisemme uusia kursseja säännöllisen epäsäännöllisesti. Tilaamalla ilmoitukset saat sähköpostiisi ensimmäisten joukossa tiedon uusista, sinua kiinnostavista kurssista.

Haluan ilmoitukset uusista kursseista
Share This